Huhhei (ja rommia pullo.) 

Täytyypä kyllä sanoa, että on se suomalaisten (ja kyllä muun maalaistenkin/toisten etnisten taustojen) puhumattomuus juurtunut kyllä syvään tässä maassa. Sehän nyt on sanomattakin selvää, ettei esim. hyvästä palvelusta anneta positiivista palautetta, mutta eipä kyllä moni avaa sanaista arkkuaan, ainakaan ajoissa, jos jokin huonostikin on. Saatika että haluttas asiaan korjausta. Myös on ihan kiva muuten vaan olla hiljaa. Ja sekös on turhauttavaa. 

1) Olen työskennellyt tarjoilijana suurimman osan elämästäni. Sitä työtä tehdessäni tämä ilmiö sai jo kerrassaan koomisiakin piirteitä. Seurue saapuu ravintolaan. Minä tarjoilijana menen pöydän ääreen, että hei, tervetuloa! Joku mutisee vaivautuneesti moi. Annan menut yms härpäkkeet ja häippäsen -palatakseni kohta. Kun tulen takaisin ja yritän varovasti kysellä, mitenkäs on, ruokaa, juomaa?...niin seurue katselee toisiaan hämmentyneenä: toi puhuu meille...? Ja minä sitten, joo, mä olen tarjoilija, minulle voisitte kertoa, mitä aiotte ottaa, niin päästäs tässä asiassa eteenpäin. Tai voisitte sanoa, jos tarvitsette lisää aikaa miettimiseen...? Vaan ei. Kukaan ei sano mitään, porukat pyörittelee vaan silmiään ja mulkoilee toisiaan ja mua. Öööö? Kuulkaas nyt rakkaat pienet, kun te ette täältä saa mitään, ellette uskalla tilata multa, se on semmosta täällä ravintolassa. Pitää nähkääs jutella tarjoilijoiden kanssa.

2) Sitten nää baaritiskin tilaaja-ihmeet. Kaks ihmistä tulee tiskille. Toinen tilaa vaikkapa mansikka-margaritan. Jep, kyselet tuleeko sille toiselle kaiffarille mitään. Ei vastausta, syö kynsiään. Näperrät siinä sitten sitä mörgaritaa ja samalla kuuntelet niiden hihi-hihi-juttuja. Drinkki valmis, isket tiskiin ja kerrot hinnan. Maksu: tietenkin Visa Electron, sillähän kaikista eniten aikaa menee. Kun selviydyt tästä puolen tunnin opertaatiosta, toinen sanoo ottavansa samanlaisen. Voihan pömpeli! Siis miksi, oi miksi, et voi sanoa sitä samaan aikaan kun se kaveris tilaa ja kun sulta kysytään!? ..vaan ihan muina miehinä siinä vieressä, ei aikomustakaan sillon, kun olis ollut sen aika! Eli samaan aikaan! Eihän siinä, näperrellään uusi drinkki, muista asiakkaista viis. Ja toki odotetaan vielä se Visa Electron-maksu. Minkälainen ihminen luulee helpottavansa/nopeuttavansa tilannetta, tilaamalla saman drinkin erikseen?

3) Olen kahvilassa asiakkaan ja tottakai minulla on ne rattaat ja muksut mukana. Noh. Tyytyväisenä istun juomassa kaffettani ja kaikki on hyvin, kunnes huomaan silmäkulmasta, että meidän kärrythän ne siinä liikkuu. Mietin, että mitäs halvattua, kukas meitä nyt tässä sitten ryöstää kesken mun kaffen? Ai joku on päättänyt ihan itse kysymättä/sanomatta mitään ruveta niitä rullaamaan, kun ne on tiellä. Kysyn sitten, että "anteeksi?!?" Nokun nää sun kärryt jupi-jupi-jupi... No niin. A, ne on mun kärryt. B, älä koske niihin ilman lupaa. C, voit avata suusi ja ystävällisesti pyytää mua siirtämään niitä. D, kaikki järjestyy kyllä. Mikähän siinä on, että ei? Ei muiden ihmisten tavaroihin kosketa. Ainakin minä opetan lapsiani niin. Yksinkertaisesti ei. Enkä nyt toivo mitään maanittelua, vaan ihan reipasta kysymystä "anteeksi, voisitko siirtää näitä, ovat vähän tiellä." Voin. End of story. Mutta nyt jäinkin vain suutuspäissäni kaivelemaan kamoja, onko kaikki tallessa vai mitäs vitalista....

4) Istun bussissa ja se laukku on siinä viereisellä penkillä. No täti tulee...kävelee...lähestyy...ja istuu mun laukun päälle!!! Sanomatta sanaakaan. Siinähän sitten kiskot sitä halvatun kallista (jepjep) laukkuas ja muussaantuneita eväitäs jonku norsun alta joka istuu sitkeessä ku täi päässä. Ei jumalauti! A-VAA se **tun leipäläpi, kaikesta selvitään kyllä, ilman pahaa mieltä, puhumalla.

5) Pakkaan lapsia autoon takapenkille. Noh, kaikkihan tuon tietää, että siinä saattaa kestää, kun pujottelet niitä turvavöitä kolosta, jos toisesta. Ja ovea pidät tietty mahdollisimman auki, että mahut ahtereines siinä hääräämään. Noh. Yhtäkkiä kuuluu kopaus takaa. Kurkistan yli olan ja siellähän on närkästyneen oloinen herra, avannut oman autonsa oven ja kopauttanut sillä mun auton ovea. WTF?!?! Irroitan juuri viittä vaille valmiina olevat vyöt ja nousen seisomaan auton viereen. Ei sanaakaan. Pakkaa oman autonsa, juuri siitä ovesta, jonka on nyt saanut auki, kun minä olen sulkenut omaani, kun olen lapsen köyttämisen jättänyt kesken. Tuijotan hämmentyneenä, odotan. Ei katso päin, eikä edelleenkään sano mitään. Siinä se kehtaa olla, jopa loukkaantuneen näkösenä. Ja sitten ajaa tiehensä, muina miehinä. Ei vit! Sähän kopautit mun autoa!!!!

6) Sit on tää valittaminen, ilmeisesti vaan valittamisen ilosta. Silloin avataan suu, jotta saa poistua paikalta kaltoinkohdeltuna marttyyrina. Tätä ei voi varmaan ees tän selvemmin selittää: "Tarjoilija!"    Niin?    "Tää kahvi on kylmää."     Oh, olen pahoillani, laitetaanko uusi lämmin?     "No ei tarvi, ENÄÄ."     Jes!

7) Ah, meinas jäädä! Kaupassa kassalla, ollaan jo pakkaamassa kamoja. Meidän kärryt siinä vähän vinksin vonksin, kun pitää niitä kasseja nostaa sinne kärryyn. Jonossa seuraavana ollut maksaa vasta juuri omiaan ja samalla sanoo: "..mut me ei kyl nyt saada noit meidän ostoksia..." (viitaten tietysti siihen, että meidän kärryt on siinä niiden ostosten puolella siinä pakkaustiskillä.) Uuuuuuuuu! Te ette ikinä tuu saamaan teidän ostoksia, koska me aiotaan nyt jäädä tähän, vaikka meidän ostokset on jo pakattu!!! Hähää! Meist on kiva hengaa tääl kahen muksun kans, tääl kaupassa, just parasta! Ehei, veikkonen, et tuu samaa ostoksias, voit kyl katella niitä sieltä... *REPS* Niinku oikeesti? Viittitki sanoo ääneen tommosta?

 

Näitä saattaa joskus tulla lisää, harvinaisen yleistä tämmönen idiotismi.