...sulla ei siis voi olla kiire. Jännä ajatusmalli, minkä olen saanut todeta harmillisen usein ulkosalla liikkuissani rattaiden kanssa.

En siis kulje tyhjien rattaiden kanssa ilmaisen bussikyydin toivossa (mitä eräs -jätettäköön mainitsematta- kansanryhmä tekee) vaan yleensä siellä on 1-2 lasta kyydissä, oikeasti. Ja, tadaa, meillä on joku meno, ihan aikataulullinenkin useimmiten. Kuka hullu hirttää lapset kiinni rattaisiin ja lähtee vapaaehtoisesti hengailemaan mihinkään sitä nurinaa kuunnellen? Ostoksilla tietty saattaa joutua pyörimään jonkun verran, jos ei etsittävät jutut heti löydy, mutta kyllä siinä ihminen aikalailla henkisesti sisäisellä zen:illä, ja fyysisesti suojautuu maissinaksuin, leluin, tuttipulloin ym. oheiskrääsin, jotta reissuista ilman raivareita selviää. Ja tiedoksenne, kyllä mä ihan vältän tietoisesti lähtemästä esim. hulluille päiville yms meininkeihin niiden rattaiden kanssa, koska se ei vaan oo kellekkään kivaa.

Mutta. Ystävälliset julkisen liikenteen ja palveluiden käyttäjä -kanssaihmiset tuntuvat kelaavan jotenkin, että kun kerta oot tommonen kotiäiti, eikä sulla oo muuta tekemistä, kun tulla ostoksille päivisin pyörimään, niin eihän sulla voi olla kiire, joten, kun mun omat ostokset painaa niin paljon, niin enpä viitti mennä noita rullaportaita, vaan meenpä tolla hissillä ja äkkiä ennen kun sä noiden rattaittes kanssa sinne kerkiät. Eeah! Siinäs venailet, voit vaikka laskea valtiolta saamias tukia sen aikaa ku odotat. Kyl on kiva, mä sanon. Ylentää mieltä. Eihän mulla tässä mitään ollukkaan. Kaks lasta vaan, mutta niistä viis. Mä venaan, olkaa hyvä vaan, menkää te ystävällisesti sillä hissillä ennen mua, kun rullaportaissa ne ostokset painaa enemmän ja pääsette suoraan kävelemään niihin, odottamatta.
 

Noh, kyllähän se välillä jopa naurattaa, kun pitää oikeen juosta sinne hissille, kun näkee, että tol on rattaat! Sama jos pitää mennä johonkin julkiseen kulkuneuvoon. Jengi suorastaan kiipee meiän rattaiden yli, jotta ne varmasti pääsee sinne sisään, ne punkee pienimmästäkin kolosta ohi ja ali, ettei vaan jää ulos, kun nää rattaat on tulossa sisään kans. Ja jos vaan on mahdollista, niin ennen kun toiset on ees päässy ulos sieltä.

Kerronpa "hauskan" jutun mikä sattui keskustan ostosmekassamme eli Stockmannilla. Olin oman äitini kanssa liikkeellä ja mulla oli ne rattaat, joissa yksi lapsi. Lisäksi olin raskaana ihan kohtuu näkyvän mahan kanssa jo. Päästiin vihdoin sinne hissiin (Stockalla sinne hissiin pääseminen kestää usein kauemmin, kun esim. metroasemilla!) ja työnsin rattaat siihen nappien viereen (en siis hissin perälle asti vielä) ja samalla äitini kanssa keskustellen yritin mahani takaa painaa siinä sitten sitä sen kerroksen nappia, mihin oltiin menossa. Noh. Hissiin rupes punkaan mummoja. Ja ne vaan tuli päälle. Menin sitten sanomaan, että "rouvat hyvät, odottakaa hetki, painan nappia ja siirryn sitten peremmälle, että mahdutte." Mummot ryysäs niin, että painauduin mahani(!) kanssa rattaiden aisaa vasten, yritin sanoa vielä, että odottakaa nyt hetki, että pääsen sirtymään peremmälle, että kaikki mahdutaan, kun olin vielä oven välissäkin. Eihän se hissi edes lähde mihinkään, jos on oven välissä. No, yhtäkkiä mulle ei sitten ollutkaan hississä tilaa, vaikka ekana olin sisään mennyt. Nyt oma äitinkin puuttui tilanteeseen vinkkaamalla mummeleille, että tuon rv34 mahan kanssa ei tuommonen ryysäys tunnu varmaan kauheen kivalta. No tämähän laukaisi ilmeisesti vuosien katkeruuden ja sain sitten kuulla, kuinka minulla asiat on nyt hyvin, kun aikaisemmin (tarkoittivat siis kun he olivat nuoria) ei saanut rattaita viedä edes ratikkaan! Saatika tuoda Stockalle! En tiedä onko tämä totta, mutta ilmeisesti se oli minun vikani oli miten oli ja olihan se nyt ihan kauheaa, että yritin siinä painaa ensin nappia, kun mulla oli ne rattaatkin. Noh, joku ystävällinen ihminen päätti sitten jäädä odottamaan seuraavaa hissiä ja mahduimme kyytiin, mutta voi vispilä sentään sitä pahanilman määrää, minkä mummot oksensivat meidän päälle sen koko hissimatkan ajan (joka tuntui ikuisuudelta.) 

Onhan se toki vaikeeta ymmärtää miks niiden rattaiden kanssa pitää ylipäänsä lähteä yhtään mihinkään muualle, kuin päiväkävelylle oman korttelin ympäri. Koska on paljon kivempi, että lapselliset rattaiden omistajat pysyvät sisätiloissa, eivätkä tule häiritsemään muita julkisille paikoille. Että jos sattuu lähtemään -hölmö- pois pihapiiristään niiden rattaiden kanssa, niin täytyy ymmärtää, että muilla on enempi kiire ja että se muiden kiire on tärkeämpi.

Harmituksilta ei välttämättä välty edes tässä kodin ympäristössä, kun kävelytiet on nykyisin pyöräilijöiden omia. Happamimmat tuhahdukset saa, kun koira-parkaa yritää ulkoiluttaa. Fillaristit ajaa täysii ja on jostain syystä niin pöllöjä, etteivät voi rimputtaa sitä saakelin kelloa vasta kun siinä puolen metrin päässä takana, niin, ettet varmaan kerkiä koko omaa kööriäs siirtää yhtään mihinkään sivuun. Kun rattaita ja koiraa saa muutenkin siirreltyä, niin helvetin kätevästi tolleen äkkiseltään. Ja fillarilla on ihan tosi vaikee väistää. No niin on, kun reaktioaika on sekunti, kun se fillarin eturengas hipoo jo perskarvoja! Ai että sapettaa aina välillä. Jos ois joku toinen vaihtoehto, kun rattaat, liikutella noita muksuja kätevästi kävellen, niin kyllähän mä sitä käyttäsin. Mutta valitettavasti heiluva 15kg punnus toisessa kainalossa ja 9kg punnus toisessa, sekä mahdollisesti koiran hihna jossain sormessa ei vaan multa onnistu. Sori. Ja pahoitteluni vielä siitä, että joudutaan joitan ehkä ei-niin-tähdellisiä asioita hoitamaan välillä, lähteä ulos kotoota(!), ostamaan ruokaa ja vaatteita yms.