Voisin kuvitella, että muidenkin lapset nukkuvat päiväunia puolilta päivin, mitä nyt oon kuunnellu muiden niuhomammojen juttuja, niin eikö noi älypäät sitä tiedä?!? Eikö kellään työmiehellä ole (vaikeasti nukutettavia) lapsia? Ai että otsasuoni tykyttää taas kun ikkunasta kyttään naperoa koko ajan, kun reppana tossa metelissä tuolla ulkona nukkuu, niin kuin meillä täällä Suomessa on tapana muksut nukuttaa...ulkona. Hitto ko kello lyö päiväuni, ni johan alkaa nuo elämääkin tärkeemmät stanan meluaparaatit laulaa. Ja sitten niitten päälle on vielä pakko huutaa kaverille, kun eihän ne apinat itekään tuolla mitään kuule, kuulosuojaimet korvilla. Voi vee ja krää ja pee!

Eikö vois noi desibelejä kohottavat hommat tusaa siinä aamupäivällä, kun lapset on virkeitä ja omissa hommissaan ja pitää sen helvatin pitkän kahvitauon sitten tähän puolen päivän aikaan, kun muutkin ottaa välikuolemaa? Miksi se aamupäivä hissutellaan ja tähän aikaan stana jyrätään ja pusketaan ja hakataan ja porataan? Kyllä minä taas mieleni pahotin.

Toinen tähän samaan kategoriaan mainittava juttu on tuo ah-niin-ihana jäätelöauto. Minkähän takia sen on tultava meidän ikkunan alle klo 21 illalla, just kun yrität lapsosia kultahapsosia nukuttaa? Voisko sekin siirtää reittinsä helvettiin täältä ja mennä piipittämään sen lafkan omistajan ikkunan alle noin myöhään illalla, niin tajuis sekin, miten mukava soittoääni niillä on? Mistä mua aina rankaistaan...vai oonkse vaan mä?

Oh ja ah. Ne mainokset. Siis voi niitä mainoksia, sanois mun kaksvuotiaani, samalla pidellen käsiään poskillaan. Kyllähän mun tietty tarvis vähän varmaan kuntoilla ja laihduttaa (niinku aina) mutta ihan in-my-face-all-day-every-day?!? Muutkin käsittääkseni ovat niiden uhreiksi joutuneet ja niitähän riittää, hauskoista ei niin hauskoihin suomennoksiin ja niin päin pois. Lapsettomille lapsettomuushoidoista ja sitä rataa.

Toinen all time favourite, tadaa! Pelipyynnöt. Eiiij, en halua pelaaa...ainakaan sun kaaa (itekseni tietty salaa, mut sitä en mainosta pelipyynnöillä)...enkä kutsu sua mun synttäreille, jos vielä kerran pommitat mulle jotain fakin pelipyyntöi! ...vaikka ymmärrän kyllä, et saat sillä jotain elkkuja ja onhan se kiva semmosille ihmisille, joista tiedät, et eivät vaan voi hävitä sun elämästä niiden takia, niin laittaa niitä pyyntösiä sitten tulemaan. Mut ei, en pelaa. Ainakaan julkisesti. Pitäskö estää kaikki?

Sitten. Hei tosi kiva, et söit tänää. Ja imuroit. Ja pesit pyykit. Ja pyyhit pölyt. Ja raavit ahterias. Ja seisot talon takana. Ai, että mua kiinnostaa. Onkse jotenkin itseään kehuvaa, vai mikä pointti on siinä? Ja sit viel jotku tykkää, ku toine on nii ahkerana siellä. C`moooon! Kaikki tekee noit juttui koko ajan. Mut ehkä toisten tekemiset on tärkeempii. Tähän sarjaan vois vielä lisää ne "juoksin kilometrin", "soudin kaks tuntia", "pyöräilin mäkeä ylös" -tyyppiset huikeat urheilu-saavutukset. Lesotkaa sitte, ku ootte oikeesti kiivenny himalajalle tai purjehtinu maapallon ympäri. Sit kestän nääkin. Mutta, "RV34+6, imuroin ja tuli selkä niin kipeeks, voittekste kuvitella? Nyt kyllä saa ukko imuroida tästä eteenpäin..." don´t bother.

Ja ne ruoka-/juomakuvat. Ne jakautuu kahteen. 1) Ne joissa syödään jotain helvetin hienoo, niinku aneemista rääkättyä vasikkaa tms. tehotuotettua itsemädätettyä raadonpalaa, tai sitten jotain hifi-hifi villikarvamustaretikkaa. 2) Ne joissa joka päivä on sitä kaurapuuroo ja spiruliinaa mustikoilla, nyt mansikoilla, sit avokadolla, sit macadamioilla, nyt sinilevällä tai milloin milläkin superterveellisellä. Raastasivat varmaan omat kyntensäkin siihin, jos terveelliseks ois todettu. Se kel onni on, se onnen kätkeköön, kiitos. Ei mul muuta tähän.

Hohhoh. Kylläpä onkin ihkupihkua ja liipatilaapati lällyä, kun omat siskomuruset tai mummin pikkumussulit ja rakkauspakkaukset, sekä tietty mun ikioma bf-kultani joka aina tukee mua. Ja kenellä on muailman ihanin ja rakkain sisko ja sen veli, niin jakakaa omalla seinällä. (Pliis, älkää jakako!) 

Ja ainiin, ainahan voi haastaa Hansin. Eiku hei parempi idea, jonku face-,not really-kaverin kuvaamaan sukkiaan, sitä oikeeta arkeaan, dvd-levyjään, hih-hauskaa elämäänsä tai vaikkapa kertomaan ihan juurtajaksain oikeesti, kuinka monta askelta otit tänään ja montako kertaa hengitit, kun se tuppaa unohtuu päivityksistä päätellen, ku pitää koko ajan päivittää tilaa! Iloinen, turhautunut, raivoissaan, lentokoneessa, huussissa, sängyllä, innoissaan, blaa, blaa, blaa.

Ja hei, hyvää ystävänpäivää, äitienpäivää kaikki mammat, ihanaa joulua, makoisia kissanristiäisiä, vekkulia isänpäivää ja kurjaa nälkäpäivää ja helvetin munaisaa pääsiäistä! Eah! 

Semmosta mulla, entäs teillä? Onks ongelmiiii?

Täytyypä kyllä sanoa, että on se suomalaisten (ja kyllä muun maalaistenkin/toisten etnisten taustojen) puhumattomuus juurtunut kyllä syvään tässä maassa. Sehän nyt on sanomattakin selvää, ettei esim. hyvästä palvelusta anneta positiivista palautetta, mutta eipä kyllä moni avaa sanaista arkkuaan, ainakaan ajoissa, jos jokin huonostikin on. Saatika että haluttas asiaan korjausta. Myös on ihan kiva muuten vaan olla hiljaa. Ja sekös on turhauttavaa. 

1) Olen työskennellyt tarjoilijana suurimman osan elämästäni. Sitä työtä tehdessäni tämä ilmiö sai jo kerrassaan koomisiakin piirteitä. Seurue saapuu ravintolaan. Minä tarjoilijana menen pöydän ääreen, että hei, tervetuloa! Joku mutisee vaivautuneesti moi. Annan menut yms härpäkkeet ja häippäsen -palatakseni kohta. Kun tulen takaisin ja yritän varovasti kysellä, mitenkäs on, ruokaa, juomaa?...niin seurue katselee toisiaan hämmentyneenä: toi puhuu meille...? Ja minä sitten, joo, mä olen tarjoilija, minulle voisitte kertoa, mitä aiotte ottaa, niin päästäs tässä asiassa eteenpäin. Tai voisitte sanoa, jos tarvitsette lisää aikaa miettimiseen...? Vaan ei. Kukaan ei sano mitään, porukat pyörittelee vaan silmiään ja mulkoilee toisiaan ja mua. Öööö? Kuulkaas nyt rakkaat pienet, kun te ette täältä saa mitään, ellette uskalla tilata multa, se on semmosta täällä ravintolassa. Pitää nähkääs jutella tarjoilijoiden kanssa.

2) Sitten nää baaritiskin tilaaja-ihmeet. Kaks ihmistä tulee tiskille. Toinen tilaa vaikkapa mansikka-margaritan. Jep, kyselet tuleeko sille toiselle kaiffarille mitään. Ei vastausta, syö kynsiään. Näperrät siinä sitten sitä mörgaritaa ja samalla kuuntelet niiden hihi-hihi-juttuja. Drinkki valmis, isket tiskiin ja kerrot hinnan. Maksu: tietenkin Visa Electron, sillähän kaikista eniten aikaa menee. Kun selviydyt tästä puolen tunnin opertaatiosta, toinen sanoo ottavansa samanlaisen. Voihan pömpeli! Siis miksi, oi miksi, et voi sanoa sitä samaan aikaan kun se kaveris tilaa ja kun sulta kysytään!? ..vaan ihan muina miehinä siinä vieressä, ei aikomustakaan sillon, kun olis ollut sen aika! Eli samaan aikaan! Eihän siinä, näperrellään uusi drinkki, muista asiakkaista viis. Ja toki odotetaan vielä se Visa Electron-maksu. Minkälainen ihminen luulee helpottavansa/nopeuttavansa tilannetta, tilaamalla saman drinkin erikseen?

3) Olen kahvilassa asiakkaan ja tottakai minulla on ne rattaat ja muksut mukana. Noh. Tyytyväisenä istun juomassa kaffettani ja kaikki on hyvin, kunnes huomaan silmäkulmasta, että meidän kärrythän ne siinä liikkuu. Mietin, että mitäs halvattua, kukas meitä nyt tässä sitten ryöstää kesken mun kaffen? Ai joku on päättänyt ihan itse kysymättä/sanomatta mitään ruveta niitä rullaamaan, kun ne on tiellä. Kysyn sitten, että "anteeksi?!?" Nokun nää sun kärryt jupi-jupi-jupi... No niin. A, ne on mun kärryt. B, älä koske niihin ilman lupaa. C, voit avata suusi ja ystävällisesti pyytää mua siirtämään niitä. D, kaikki järjestyy kyllä. Mikähän siinä on, että ei? Ei muiden ihmisten tavaroihin kosketa. Ainakin minä opetan lapsiani niin. Yksinkertaisesti ei. Enkä nyt toivo mitään maanittelua, vaan ihan reipasta kysymystä "anteeksi, voisitko siirtää näitä, ovat vähän tiellä." Voin. End of story. Mutta nyt jäinkin vain suutuspäissäni kaivelemaan kamoja, onko kaikki tallessa vai mitäs vitalista....

4) Istun bussissa ja se laukku on siinä viereisellä penkillä. No täti tulee...kävelee...lähestyy...ja istuu mun laukun päälle!!! Sanomatta sanaakaan. Siinähän sitten kiskot sitä halvatun kallista (jepjep) laukkuas ja muussaantuneita eväitäs jonku norsun alta joka istuu sitkeessä ku täi päässä. Ei jumalauti! A-VAA se **tun leipäläpi, kaikesta selvitään kyllä, ilman pahaa mieltä, puhumalla.

5) Pakkaan lapsia autoon takapenkille. Noh, kaikkihan tuon tietää, että siinä saattaa kestää, kun pujottelet niitä turvavöitä kolosta, jos toisesta. Ja ovea pidät tietty mahdollisimman auki, että mahut ahtereines siinä hääräämään. Noh. Yhtäkkiä kuuluu kopaus takaa. Kurkistan yli olan ja siellähän on närkästyneen oloinen herra, avannut oman autonsa oven ja kopauttanut sillä mun auton ovea. WTF?!?! Irroitan juuri viittä vaille valmiina olevat vyöt ja nousen seisomaan auton viereen. Ei sanaakaan. Pakkaa oman autonsa, juuri siitä ovesta, jonka on nyt saanut auki, kun minä olen sulkenut omaani, kun olen lapsen köyttämisen jättänyt kesken. Tuijotan hämmentyneenä, odotan. Ei katso päin, eikä edelleenkään sano mitään. Siinä se kehtaa olla, jopa loukkaantuneen näkösenä. Ja sitten ajaa tiehensä, muina miehinä. Ei vit! Sähän kopautit mun autoa!!!!

6) Sit on tää valittaminen, ilmeisesti vaan valittamisen ilosta. Silloin avataan suu, jotta saa poistua paikalta kaltoinkohdeltuna marttyyrina. Tätä ei voi varmaan ees tän selvemmin selittää: "Tarjoilija!"    Niin?    "Tää kahvi on kylmää."     Oh, olen pahoillani, laitetaanko uusi lämmin?     "No ei tarvi, ENÄÄ."     Jes!

7) Ah, meinas jäädä! Kaupassa kassalla, ollaan jo pakkaamassa kamoja. Meidän kärryt siinä vähän vinksin vonksin, kun pitää niitä kasseja nostaa sinne kärryyn. Jonossa seuraavana ollut maksaa vasta juuri omiaan ja samalla sanoo: "..mut me ei kyl nyt saada noit meidän ostoksia..." (viitaten tietysti siihen, että meidän kärryt on siinä niiden ostosten puolella siinä pakkaustiskillä.) Uuuuuuuuu! Te ette ikinä tuu saamaan teidän ostoksia, koska me aiotaan nyt jäädä tähän, vaikka meidän ostokset on jo pakattu!!! Hähää! Meist on kiva hengaa tääl kahen muksun kans, tääl kaupassa, just parasta! Ehei, veikkonen, et tuu samaa ostoksias, voit kyl katella niitä sieltä... *REPS* Niinku oikeesti? Viittitki sanoo ääneen tommosta?

Näitä saattaa joskus tulla lisää, harvinaisen yleistä tämmönen idiotismi.

Onko siis olemassa mitään nolompaa, kun roskien heittely pitkin maita?!? Kysynpähän vaan. Se on kumma että aikuiset ihmiset ei voi laittaa roskia roskiin ja kertoa siitä lapsilleen, miten jätskipapereiden tms. kräpin kanssa kuuluu toimia. Ei, kun vippaan tästä sen tähän maahan. Siihen vaan. Lapsetkin tekee tätä ja vanhemmat ei sano mitään. Eikä kukaan muukaan ympärillä oleva?!? Roskis parin metrin päässä. Voitte uskoa, että itsehän oon jo muutamaa vatipäätä asiasta valistanu, enkä luonnollisesti aio lopettaa sitä tähän. Miten voi olla niin pelle, välinpitämätön tai vaan suorastaan niin tyhmä, että jättää roskat niinko koira kakkansa mättäälle? Mä en tajuu-uu-uu. 

Siinä on sitten kiva omalle muksulle kimittää, että roskathan kuuluu viedä roskiin, ku porukat heittelee shittiä olan yli tuolla kylillä. Eissaaa...minun omapieniihanarakkauspakkauskullannuppusenikin tietää, mihin roskat kuulluu laittaa. Ja sen, että roska-autohan se sitten ne sieltä vie loppujen lopuksi. Poika kyselee multa sitten tuolla raiteilla, että kuka on tehny "töllöntemppua" ku maassa on roskia. Kaikki ei näemmä tunne tätä kiitettävän hyvin toimivaa jätehuoltoa, joka meillä täällä Suomessa on. Vai kuvitteleeko nää pässiaivot sitten, että se jätehuolto pelaa niin hyvin, ettei sen oo väliä, mihkä ne roskansa heittää, tai että ne keräilis niitä roskia tuolta pitkin katuja? Tai että joku siivooja ois jotenki iloinen, ku on tekemistä ja kräppiä mitä siivota, ku aamutuimaan sitä metroasemaa nuohoo...? ...vai miten se logiikka siinä taustalla menee?

On toki myönnettävä, että semmosiakin paikkoja tässäkin tuppukylässä on, mihin muutaman lisäroden toivoisin. Kun sitä koirankakka pussillista ei oo niin miellyttävä roudata ainakaan hirveen montaa kilometriä. Olenpa itsekin varsin turhautunut joskus, juurikin tästä koirankakkeliin liittyvästä syystä, mutta erityisesti siitä, että kaikki ei niitä todellakaan kerää (aiheuttaen näin pahaa mainetta kaikille koiranomistajille-tietysti.) Eipä silti oo tullu mieleen vippaa pussia sitten tuohon polun varteen. Tai tosiaan jättää kakkelberi ihan niille sijoille, mihin koira sen päättää kikertää, kyllä mä ne pussitan. (Ja pian rupean myös postittamaan ha-haa! No ei vainensa.) Ihan vaan koska mun omatkin muksut noita pusikoita nuohoo. Toivonpahan vaan, että what goes around-comes around ja kaikki kakkamiinojen jättäjät saavat ansiosa mukaan.

Parhaita on nää, jotka tiputtaa roskat ikkunasta ulos. Oon tänkin pari kertaa nähny, ihan kotikulmilla. Näillä ihmisillä on usein kaikki ikkunat peitelty huivein, rievuin, matoin, laudeliinoin ja tiskirätein, mitä ikinä nyt voi ikkunan peittämiseen käyttääkään. Ja sieltä, suojan takaa, vipataan ikkunasta roskat pihalle. Siitä vaan, noin *vips*, kas, problem solved! Onko ahteri niin painava, ettei voi sitä nostaa ja viedä niitä karkkipapereita roskiin, juu, tarkoitan ihan sinne mahdollisesti toiseen huoneeseen? Voihan niitä hetken vaikka kerätä ja viedä sitten isomman satsin kerralla, et jos askelmittari meinaa mennä sekasin liika-askelista? 

Hauska yksityiskohta on sitten vielä nämä ihmiset, jotka jättää roskat siihen roskiksen päälle. Ei sinne sisään, vaan siihen päälle. Noh...noh. En jaksa enää siitä, kaikki varmaan ymmärsi postauksen pointin.

Aiheita riittää läheisistä, ei-niin-läheisistä ja aivan tasan tunetmattomista ihmisistä. Kyllä. Kaikki yleensä valitettavasti liittyy siihen mitä joku toinen ihminen tekee, on mieltä, miten käyttäytyy, tai mitä vaan yksinkertasesti on. Mun mielestä. 

Noh, any of these days aloitan purkamaan näitä helliä tunteita kanssaihmisiäni kohtaan. Älkää ottako henkilökohtaisesti. Ellette tunne kuvauksen osuvan juuri itseenne. Siinä tapauksessa miettikää vähän.

Mutta. Nykyään on joku tämmönen ihmeellinen merkkivaate-meininki, mitä mä en yhtään kässää. Siis jos se pikku-Kalle on käyttänyt sen P.O.P:in paidan ihan muodottomaks ja nukkaantuneeks ja jos pikku-Liisan ihana Me&I-paita on tahrainen ja venytetty piloille, mikä saa äitylin luulemaan, että niistä voi vielä pyytää sen 8euroa? Siis ostaako joku nuita törkyisiä, haalistuneita merkkivaatteita, jotka mahtuu mukulan päälle kaiken lisäks vaan sen pari kk, noilla hinnoin kirpparilta? Ei leimaton porsliini sentään! Itse oon aika tarkka lasten vaatteista, esim. mimmosia materiaaleja ostan ja ehkä vähän turhankin niuho, mutta eihän semmosta neliönmalliseks lörpistynyttä bodya voi lapselle pukea, vaikka siinä mikä merkki olis. Sit vieressä saattaa olla hyväkuntosia ei-merkki -vaatteita sen 0,20-1e, (mikä ei tietenkään mua sit taas harmita ollenkaan...) 

Toinen on aikuisten vaatteet. Yleensä ne on parempikuntoisia, mutta rajansa kaikella hinnoittelulla. Vaikka se sun paitas sattuu olemaan Ralfff Lorään, niin sepä ei paljoo liikuta, mua ainakaan kirpparilla. Ymmärrän, että niistä on saatettu uutena sievoiset summat maksaa, mutta, kun, nyt ne ei vaan oo enää uusia. Ja ne on myynnissä kirpparilla. Vielä kerran asiaa selventääkseni -kirpparilla. 

Ja ylipäänsä kaikki mikä on rikki (käytön kannalta haittaavasti,) likaista, (kun ei o viitsitty pestä) tai tahraista, (kun ei pesussa lähde,) lähinnä lumpuiksi/kuteiksi sopivaa, niin miksi pitää nähdä se vaiva, että raahataan ne kirppikselle? Jos niistä sais 20snt? Jotta ne voi raahata takasin kotiin?! Säästäkää itseltänne ja ostajilta vaiva. Kyllä mä ainakin jätän yleensä koko pöydän kattomisen siihen, kun vastaan tulee jotain törkyistä, ritsaa, tai kerta kaikkiaan kuraa. Parhaita on ne, jotka piilottaa esineen viat sen hintalapputarran alle. Voihan pierukirnu.

Henk.koht. tykkään enemmän itsepalvelukirpuista, koska mä en yksinkertasesti kestä sitä (ainakaan perusilmeellä), että myyjät rupeaa tyrkyttämään tavaroitaan mulle. Toki käyn livekirppiksilläkin tilaisuuden sattuessa, useimmiten nykyisin vanhemman poikani kanssa (keräämässä pahoja katseita kun sanon pojalle, että "kulta, sun raha ei nyt riitä, setä sanoi, että se maksaa enemmän.") Mutta palatakseni asiaan, kun rupeat tutkimaan jotain myynnissä olevaa tavaraa esim. lastenvaatteita, niin myyjät useimmiten alkaa kyselemään "mitä kokoo etit", "etitkö jotain tiettyy" -tyyppisiä kysymyksiä. Osaan kyllä ihan itte kysyä, jos tarvii! Tai sitten ne rupee esittelemään kaikkia rytkyjä, et "täs ois tämmönen ja täs tommonen ja, ja..." Joo no nään kyllä ihan itte, enkä haluu ees koskee niihin, koska ei. Jep. Ja sit on nekin yli-innokkaat myyjät, jotka heti kertoo, et se maksaa kympin, mut sulle kaheksalla. Wot? Kiitos, oi armollinen tästä pärstäkerroin-alennuksesta, mutta pidä tunkkis. Itsepalvelukirpuilla ei tarvi hymyillä ja kauniisti sanoa "kiitos, mutta ei kiitos," voi vaan iloisesti miettiä itekseen et tsemppii hei myynteihin. 

No eipä siinä, nykyään nää keissit lähinnä naurattaa, mutta toisinaan on harmittanutkin, kun jää ostamatta jotain, kun hinta kirpparilla on sama kun kaupassa. Kun määhän meen kirpparille siinä toivossa, että voin ostaa käytettyä tavaraa kirpparihinnoin. En mä muista tiedä. Tähänhän vois joku todeta, että syytön se mun rahaongelmiin on. No niin onki. Mutta sainpahan nillittää!

En siis kulje tyhjien rattaiden kanssa ilmaisen bussikyydin toivossa (mitä eräs -jätettäköön mainitsematta- kansanryhmä tekee) vaan yleensä siellä on 1-2 lasta kyydissä, oikeasti. Ja, tadaa, meillä on joku meno, ihan aikataulullinenkin useimmiten. Kuka hullu hirttää lapset kiinni rattaisiin ja lähtee vapaaehtoisesti hengailemaan mihinkään sitä nurinaa kuunnellen? Ostoksilla tietty saattaa joutua pyörimään jonkun verran, jos ei etsittävät jutut heti löydy, mutta kyllä siinä ihminen aikalailla henkisesti sisäisellä zen:illä, ja fyysisesti suojautuu maissinaksuin, leluin, tuttipulloin ym. oheiskrääsin, jotta reissuista ilman raivareita selviää. Ja tiedoksenne, kyllä mä ihan vältän tietoisesti lähtemästä esim. hulluille päiville yms meininkeihin niiden rattaiden kanssa, koska se ei vaan oo kellekkään kivaa.

Noh, kyllähän se välillä jopa naurattaa, kun pitää oikeen juosta sinne hissille, kun näkee, että tol on rattaat! Sama jos pitää mennä johonkin julkiseen kulkuneuvoon. Jengi suorastaan kiipee meiän rattaiden yli, jotta ne varmasti pääsee sinne sisään, ne punkee pienimmästäkin kolosta ohi ja ali, ettei vaan jää ulos, kun nää rattaat on tulossa sisään kans. Ja jos vaan on mahdollista, niin ennen kun toiset on ees päässy ulos sieltä.

Kerronpa "hauskan" jutun mikä sattui keskustan ostosmekassamme eli Stockmannilla. Olin oman äitini kanssa liikkeellä ja mulla oli ne rattaat, joissa yksi lapsi. Lisäksi olin raskaana ihan kohtuu näkyvän mahan kanssa jo. Päästiin vihdoin sinne hissiin (Stockalla sinne hissiin pääseminen kestää usein kauemmin, kun esim. metroasemilla!) ja työnsin rattaat siihen nappien viereen (en siis hissin perälle asti vielä) ja samalla äitini kanssa keskustellen yritin mahani takaa painaa siinä sitten sitä sen kerroksen nappia, mihin oltiin menossa. Noh. Hissiin rupes punkaan mummoja. Ja ne vaan tuli päälle. Menin sitten sanomaan, että "rouvat hyvät, odottakaa hetki, painan nappia ja siirryn sitten peremmälle, että mahdutte." Mummot ryysäs niin, että painauduin mahani(!) kanssa rattaiden aisaa vasten, yritin sanoa vielä, että odottakaa nyt hetki, että pääsen sirtymään peremmälle, että kaikki mahdutaan, kun olin vielä oven välissäkin. Eihän se hissi edes lähde mihinkään, jos on oven välissä. No, yhtäkkiä mulle ei sitten ollutkaan hississä tilaa, vaikka ekana olin sisään mennyt. Nyt oma äitinkin puuttui tilanteeseen vinkkaamalla mummeleille, että tuon rv34 mahan kanssa ei tuommonen ryysäys tunnu varmaan kauheen kivalta. No tämähän laukaisi ilmeisesti vuosien katkeruuden ja sain sitten kuulla, kuinka minulla asiat on nyt hyvin, kun aikaisemmin (tarkoittivat siis kun he olivat nuoria) ei saanut rattaita viedä edes ratikkaan! Saatika tuoda Stockalle! En tiedä onko tämä totta, mutta ilmeisesti se oli minun vikani oli miten oli ja olihan se nyt ihan kauheaa, että yritin siinä painaa ensin nappia, kun mulla oli ne rattaatkin. Noh, joku ystävällinen ihminen päätti sitten jäädä odottamaan seuraavaa hissiä ja mahduimme kyytiin, mutta voi vispilä sentään sitä pahanilman määrää, minkä mummot oksensivat meidän päälle sen koko hissimatkan ajan (joka tuntui ikuisuudelta.) 

Onhan se toki vaikeeta ymmärtää miks niiden rattaiden kanssa pitää ylipäänsä lähteä yhtään mihinkään muualle, kuin päiväkävelylle oman korttelin ympäri. Koska on paljon kivempi, että lapselliset rattaiden omistajat pysyvät sisätiloissa, eivätkä tule häiritsemään muita julkisille paikoille. Että jos sattuu lähtemään -hölmö- pois pihapiiristään niiden rattaiden kanssa, niin täytyy ymmärtää, että muilla on enempi kiire ja että se muiden kiire on tärkeämpi.

Harmituksilta ei välttämättä välty edes tässä kodin ympäristössä, kun kävelytiet on nykyisin pyöräilijöiden omia. Happamimmat tuhahdukset saa, kun koira-parkaa yritää ulkoiluttaa. Fillaristit ajaa täysii ja on jostain syystä niin pöllöjä, etteivät voi rimputtaa sitä saakelin kelloa vasta kun siinä puolen metrin päässä takana, niin, ettet varmaan kerkiä koko omaa kööriäs siirtää yhtään mihinkään sivuun. Kun rattaita ja koiraa saa muutenkin siirreltyä, niin helvetin kätevästi tolleen äkkiseltään. Ja fillarilla on ihan tosi vaikee väistää. No niin on, kun reaktioaika on sekunti, kun se fillarin eturengas hipoo jo perskarvoja! Ai että sapettaa aina välillä. Jos ois joku toinen vaihtoehto, kun rattaat, liikutella noita muksuja kätevästi kävellen, niin kyllähän mä sitä käyttäsin. Mutta valitettavasti heiluva 15kg punnus toisessa kainalossa ja 9kg punnus toisessa, sekä mahdollisesti koiran hihna jossain sormessa ei vaan multa onnistu. Sori. Ja pahoitteluni vielä siitä, että joudutaan joitan ehkä ei-niin-tähdellisiä asioita hoitamaan välillä, lähteä ulos kotoota(!), ostamaan ruokaa ja vaatteita yms.

- Miksi jarrutat, kun edessä on vihreä valo? 

- Mikset voi olla ystävällinen ja vaihtaa kaistaa liittymissä, niin, että tielle pyrkijä pääsisi mahdollisimman sujuvasti liittymään kyseisen tien liikenteeseen?

- Miksi, oi miksi, parkkeeraat niin, että viet kahden auton paikan?

- Miksi olet niin laiska, ettet voi suoristaa autoasi ruutuun, vaan parkkeeraat vinoon, tehden viereen parkkeeramisen jäätävän monimutkaiseksi manööveriksi, puhumattakaan autosta ulospääsystä?

- Onko se pirun sillipurkki pakko parkkeerata niin lähelle taakse, ettei takaluukkua auki saa, saatika ole mahdollisuutta lähteä taskusta mihinkään?

- Mikset käyttäisi sitä vilkkua, jos kerta aiot kääntyä tai vaihtaa kaistaa? 

- Mutta miksi vilkutat liikenneympyrässä vasemmalle?

- Miksi ajat vasenta kaistaa hitaammin, kun oikealla kaistalla ajavat?

- Miksi ajat hitaasti maantiellä kerryttäen taaksesi jonon ja kun tulee ohituskaista tai mahdollisuus ohittaa, kiihdytät vauhtia?

Se tie ei lopu kesken yllättäin, ainakaan niin, etteikö sinua olisi varoitettu ajoissa. **ttumainen asenne liikenteessä saattaa aiheuttaa vaaratilanteita. Muutkin saattais haluta parkkeeraa. Et ole yksin täällä. Kun mun tarvis saada ne rattaat tonne takakonttiin ja päästä lähtee, eikä natsais venailla sua...Vilkun käyttö ei ole vaikeaa, ei ole. Hei, me kaikki huomataan, et oot liikenneympyrässä. Ei sitä lahdentien liittymää tarvi vielä Leppävaarassa ruveta ennakoimaan. Hyvää sunnuntai-ajelua vaan...meille kaikille!