Jaahas, tulihan pyörähdettyä kirpparilla tänään. Kirppareillä käyminen kuuluu mun rentouttaviin harrastuksiini, rentouttaviin, jos siis pääsen hypistelemään ja fiilistelemään ilman muksuja. Käyn lähes joka viikko jossain "etsimässä aarteita." En yleensä ole mitään vailla varsinaisesti, mutta ainahan on kiva tehdä löytöjä. Kesto-etsin jotain tiettyjä asioita kuten erinäisiä Arabian/Iittalan juttuja, kangaspussukoita ja -kasseja (jotenkin kummasti mulla on aina niille käyttöä) mutta hintojen täytyy olla kohdillaan. Lastenkirjat, -lelut ja retroesineet kiinnostavat myös. Useimmiten meidän perheen vaatteetkin löytyvät kirpuilta, aina on siis syytä käydä kirpparilla. 

Mutta. Nykyään on joku tämmönen ihmeellinen merkkivaate-meininki, mitä mä en yhtään kässää. Siis jos se pikku-Kalle on käyttänyt sen P.O.P:in paidan ihan muodottomaks ja nukkaantuneeks ja jos pikku-Liisan ihana Me&I-paita on tahrainen ja venytetty piloille, mikä saa äitylin luulemaan, että niistä voi vielä pyytää sen 8euroa? Siis ostaako joku nuita törkyisiä, haalistuneita merkkivaatteita, jotka mahtuu mukulan päälle kaiken lisäks vaan sen pari kk, noilla hinnoin kirpparilta? Ei leimaton porsliini sentään! Itse oon aika tarkka lasten vaatteista, esim. mimmosia materiaaleja ostan ja ehkä vähän turhankin niuho, mutta eihän semmosta neliönmalliseks lörpistynyttä bodya voi lapselle pukea, vaikka siinä mikä merkki olis. Sit vieressä saattaa olla hyväkuntosia ei-merkki -vaatteita sen 0,20-1e, (mikä ei tietenkään mua sit taas harmita ollenkaan...) 

Toinen on aikuisten vaatteet. Yleensä ne on parempikuntoisia, mutta rajansa kaikella hinnoittelulla. Vaikka se sun paitas sattuu olemaan Ralfff Lorään, niin sepä ei paljoo liikuta, mua ainakaan kirpparilla. Ymmärrän, että niistä on saatettu uutena sievoiset summat maksaa, mutta, kun, nyt ne ei vaan oo enää uusia. Ja ne on myynnissä kirpparilla. Vielä kerran asiaa selventääkseni -kirpparilla. 

Ja ylipäänsä kaikki mikä on rikki (käytön kannalta haittaavasti,) likaista, (kun ei o viitsitty pestä) tai tahraista, (kun ei pesussa lähde,) lähinnä lumpuiksi/kuteiksi sopivaa, niin miksi pitää nähdä se vaiva, että raahataan ne kirppikselle? Jos niistä sais 20snt? Jotta ne voi raahata takasin kotiin?! Säästäkää itseltänne ja ostajilta vaiva. Kyllä mä ainakin jätän yleensä koko pöydän kattomisen siihen, kun vastaan tulee jotain törkyistä, ritsaa, tai kerta kaikkiaan kuraa. Parhaita on ne, jotka piilottaa esineen viat sen hintalapputarran alle. Voihan pierukirnu.

Henk.koht. tykkään enemmän itsepalvelukirpuista, koska mä en yksinkertasesti kestä sitä (ainakaan perusilmeellä), että myyjät rupeaa tyrkyttämään tavaroitaan mulle. Toki käyn livekirppiksilläkin tilaisuuden sattuessa, useimmiten nykyisin vanhemman poikani kanssa (keräämässä pahoja katseita kun sanon pojalle, että "kulta, sun raha ei nyt riitä, setä sanoi, että se maksaa enemmän.") Mutta palatakseni asiaan, kun rupeat tutkimaan jotain myynnissä olevaa tavaraa esim. lastenvaatteita, niin myyjät useimmiten alkaa kyselemään "mitä kokoo etit", "etitkö jotain tiettyy" -tyyppisiä kysymyksiä. Osaan kyllä ihan itte kysyä, jos tarvii! Tai sitten ne rupee esittelemään kaikkia rytkyjä, et "täs ois tämmönen ja täs tommonen ja, ja..." Joo no nään kyllä ihan itte, enkä haluu ees koskee niihin, koska ei. Jep. Ja sit on nekin yli-innokkaat myyjät, jotka heti kertoo, et se maksaa kympin, mut sulle kaheksalla. Wot? Kiitos, oi armollinen tästä pärstäkerroin-alennuksesta, mutta pidä tunkkis. Itsepalvelukirpuilla ei tarvi hymyillä ja kauniisti sanoa "kiitos, mutta ei kiitos," voi vaan iloisesti miettiä itekseen et tsemppii hei myynteihin. 

No eipä siinä, nykyään nää keissit lähinnä naurattaa, mutta toisinaan on harmittanutkin, kun jää ostamatta jotain, kun hinta kirpparilla on sama kun kaupassa. Kun määhän meen kirpparille siinä toivossa, että voin ostaa käytettyä tavaraa kirpparihinnoin. En mä muista tiedä. Tähänhän vois joku todeta, että syytön se mun rahaongelmiin on. No niin onki. Mutta sainpahan nillittää!