Siis voihan meteli! Mikähän siinä on, että kaikki hirveän meluhaitan aiheuttavat piha-/katutyöt on tehtävä lasten päiväuniaikaan?!? Koko piiitkän aamupäivän on hiiren hiljasta ja juodaan kahvia ja höpötellään kiltisti kollegan kanssa ja potkitaan kiviä (kait, kun ei mitään kuulu?) Auta armias kun saan lapset päikkäreille, vihdoin, niin sitten alkaa tuo stanan rymyäminen ja mölyäminen! Voihan vispilä ja  pullasuti! Millon on talkkari jonku lehti-imurinsa kanssa imppaamassa kaikkia betonirakenteita ja nurkkia koko talon ympäri tietysti, tai vetelemässä puskia matalaksi jollain moottorisahalla ja nyt sitten nuo kadun kunnostajat hirveellä maantiejyrällä surraamassa tossa ikkunoiden alla. 

Voisin kuvitella, että muidenkin lapset nukkuvat päiväunia puolilta päivin, mitä nyt oon kuunnellu muiden niuhomammojen juttuja, niin eikö noi älypäät sitä tiedä?!? Eikö kellään työmiehellä ole (vaikeasti nukutettavia) lapsia? Ai että otsasuoni tykyttää taas kun ikkunasta kyttään naperoa koko ajan, kun reppana tossa metelissä tuolla ulkona nukkuu, niin kuin meillä täällä Suomessa on tapana muksut nukuttaa...ulkona. Hitto ko kello lyö päiväuni, ni johan alkaa nuo elämääkin tärkeemmät stanan meluaparaatit laulaa. Ja sitten niitten päälle on vielä pakko huutaa kaverille, kun eihän ne apinat itekään tuolla mitään kuule, kuulosuojaimet korvilla. Voi vee ja krää ja pee!

Eikö vois noi desibelejä kohottavat hommat tusaa siinä aamupäivällä, kun lapset on virkeitä ja omissa hommissaan ja pitää sen helvatin pitkän kahvitauon sitten tähän puolen päivän aikaan, kun muutkin ottaa välikuolemaa? Miksi se aamupäivä hissutellaan ja tähän aikaan stana jyrätään ja pusketaan ja hakataan ja porataan? Kyllä minä taas mieleni pahotin.

Toinen tähän samaan kategoriaan mainittava juttu on tuo ah-niin-ihana jäätelöauto. Minkähän takia sen on tultava meidän ikkunan alle klo 21 illalla, just kun yrität lapsosia kultahapsosia nukuttaa? Voisko sekin siirtää reittinsä helvettiin täältä ja mennä piipittämään sen lafkan omistajan ikkunan alle noin myöhään illalla, niin tajuis sekin, miten mukava soittoääni niillä on? Mistä mua aina rankaistaan...vai oonkse vaan mä?

 

Kyllä. Käytän. Sainpas sanottua. En uhkaile tässä nyt eromisella sieltä, vaan nillitän muuten vaan sen ongelmista. Tai siis mun ongelmista sen kanssa. Joo, ihan henk.koht. ongelmista.

Oh ja ah. Ne mainokset. Siis voi niitä mainoksia, sanois mun kaksvuotiaani, samalla pidellen käsiään poskillaan. Kyllähän mun tietty tarvis vähän varmaan kuntoilla ja laihduttaa (niinku aina) mutta ihan in-my-face-all-day-every-day?!? Muutkin käsittääkseni ovat niiden uhreiksi joutuneet ja niitähän riittää, hauskoista ei niin hauskoihin suomennoksiin ja niin päin pois. Lapsettomille lapsettomuushoidoista ja sitä rataa.

Toinen all time favourite, tadaa! Pelipyynnöt. Eiiij, en halua pelaaa...ainakaan sun kaaa (itekseni tietty salaa, mut sitä en mainosta pelipyynnöillä)...enkä kutsu sua mun synttäreille, jos vielä kerran pommitat mulle jotain fakin pelipyyntöi! ...vaikka ymmärrän kyllä, et saat sillä jotain elkkuja ja onhan se kiva semmosille ihmisille, joista tiedät, et eivät vaan voi hävitä sun elämästä niiden takia, niin laittaa niitä pyyntösiä sitten tulemaan. Mut ei, en pelaa. Ainakaan julkisesti. Pitäskö estää kaikki?

Sitten. Hei tosi kiva, et söit tänää. Ja imuroit. Ja pesit pyykit. Ja pyyhit pölyt. Ja raavit ahterias. Ja seisot talon takana. Ai, että mua kiinnostaa. Onkse jotenkin itseään kehuvaa, vai mikä pointti on siinä? Ja sit viel jotku tykkää, ku toine on nii ahkerana siellä. C`moooon! Kaikki tekee noit juttui koko ajan. Mut ehkä toisten tekemiset on tärkeempii. Tähän sarjaan vois vielä lisää ne "juoksin kilometrin", "soudin kaks tuntia", "pyöräilin mäkeä ylös" -tyyppiset huikeat urheilu-saavutukset. Lesotkaa sitte, ku ootte oikeesti kiivenny himalajalle tai purjehtinu maapallon ympäri. Sit kestän nääkin. Mutta, "RV34+6, imuroin ja tuli selkä niin kipeeks, voittekste kuvitella? Nyt kyllä saa ukko imuroida tästä eteenpäin..." don´t bother.

Ja ne ruoka-/juomakuvat. Ne jakautuu kahteen. 1) Ne joissa syödään jotain helvetin hienoo, niinku aneemista rääkättyä vasikkaa tms. tehotuotettua itsemädätettyä raadonpalaa, tai sitten jotain hifi-hifi villikarvamustaretikkaa. 2) Ne joissa joka päivä on sitä kaurapuuroo ja spiruliinaa mustikoilla, nyt mansikoilla, sit avokadolla, sit macadamioilla, nyt sinilevällä tai milloin milläkin superterveellisellä. Raastasivat varmaan omat kyntensäkin siihin, jos terveelliseks ois todettu. Se kel onni on, se onnen kätkeköön, kiitos. Ei mul muuta tähän.

Hohhoh. Kylläpä onkin ihkupihkua ja liipatilaapati lällyä, kun omat siskomuruset tai mummin pikkumussulit ja rakkauspakkaukset, sekä tietty mun ikioma bf-kultani joka aina tukee mua. Ja kenellä on muailman ihanin ja rakkain sisko ja sen veli, niin jakakaa omalla seinällä. (Pliis, älkää jakako!) 

Ja ainiin, ainahan voi haastaa Hansin. Eiku hei parempi idea, jonku face-,not really-kaverin kuvaamaan sukkiaan, sitä oikeeta arkeaan, dvd-levyjään, hih-hauskaa elämäänsä tai vaikkapa kertomaan ihan juurtajaksain oikeesti, kuinka monta askelta otit tänään ja montako kertaa hengitit, kun se tuppaa unohtuu päivityksistä päätellen, ku pitää koko ajan päivittää tilaa! Iloinen, turhautunut, raivoissaan, lentokoneessa, huussissa, sängyllä, innoissaan, blaa, blaa, blaa.

Ja hei, hyvää ystävänpäivää, äitienpäivää kaikki mammat, ihanaa joulua, makoisia kissanristiäisiä, vekkulia isänpäivää ja kurjaa nälkäpäivää ja helvetin munaisaa pääsiäistä! Eah! 

Semmosta mulla, entäs teillä? Onks ongelmiiii?

 

 

 

Huhhei (ja rommia pullo.) 

Täytyypä kyllä sanoa, että on se suomalaisten (ja kyllä muun maalaistenkin/toisten etnisten taustojen) puhumattomuus juurtunut kyllä syvään tässä maassa. Sehän nyt on sanomattakin selvää, ettei esim. hyvästä palvelusta anneta positiivista palautetta, mutta eipä kyllä moni avaa sanaista arkkuaan, ainakaan ajoissa, jos jokin huonostikin on. Saatika että haluttas asiaan korjausta. Myös on ihan kiva muuten vaan olla hiljaa. Ja sekös on turhauttavaa. 

1) Olen työskennellyt tarjoilijana suurimman osan elämästäni. Sitä työtä tehdessäni tämä ilmiö sai jo kerrassaan koomisiakin piirteitä. Seurue saapuu ravintolaan. Minä tarjoilijana menen pöydän ääreen, että hei, tervetuloa! Joku mutisee vaivautuneesti moi. Annan menut yms härpäkkeet ja häippäsen -palatakseni kohta. Kun tulen takaisin ja yritän varovasti kysellä, mitenkäs on, ruokaa, juomaa?...niin seurue katselee toisiaan hämmentyneenä: toi puhuu meille...? Ja minä sitten, joo, mä olen tarjoilija, minulle voisitte kertoa, mitä aiotte ottaa, niin päästäs tässä asiassa eteenpäin. Tai voisitte sanoa, jos tarvitsette lisää aikaa miettimiseen...? Vaan ei. Kukaan ei sano mitään, porukat pyörittelee vaan silmiään ja mulkoilee toisiaan ja mua. Öööö? Kuulkaas nyt rakkaat pienet, kun te ette täältä saa mitään, ellette uskalla tilata multa, se on semmosta täällä ravintolassa. Pitää nähkääs jutella tarjoilijoiden kanssa.

2) Sitten nää baaritiskin tilaaja-ihmeet. Kaks ihmistä tulee tiskille. Toinen tilaa vaikkapa mansikka-margaritan. Jep, kyselet tuleeko sille toiselle kaiffarille mitään. Ei vastausta, syö kynsiään. Näperrät siinä sitten sitä mörgaritaa ja samalla kuuntelet niiden hihi-hihi-juttuja. Drinkki valmis, isket tiskiin ja kerrot hinnan. Maksu: tietenkin Visa Electron, sillähän kaikista eniten aikaa menee. Kun selviydyt tästä puolen tunnin opertaatiosta, toinen sanoo ottavansa samanlaisen. Voihan pömpeli! Siis miksi, oi miksi, et voi sanoa sitä samaan aikaan kun se kaveris tilaa ja kun sulta kysytään!? ..vaan ihan muina miehinä siinä vieressä, ei aikomustakaan sillon, kun olis ollut sen aika! Eli samaan aikaan! Eihän siinä, näperrellään uusi drinkki, muista asiakkaista viis. Ja toki odotetaan vielä se Visa Electron-maksu. Minkälainen ihminen luulee helpottavansa/nopeuttavansa tilannetta, tilaamalla saman drinkin erikseen?

3) Olen kahvilassa asiakkaan ja tottakai minulla on ne rattaat ja muksut mukana. Noh. Tyytyväisenä istun juomassa kaffettani ja kaikki on hyvin, kunnes huomaan silmäkulmasta, että meidän kärrythän ne siinä liikkuu. Mietin, että mitäs halvattua, kukas meitä nyt tässä sitten ryöstää kesken mun kaffen? Ai joku on päättänyt ihan itse kysymättä/sanomatta mitään ruveta niitä rullaamaan, kun ne on tiellä. Kysyn sitten, että "anteeksi?!?" Nokun nää sun kärryt jupi-jupi-jupi... No niin. A, ne on mun kärryt. B, älä koske niihin ilman lupaa. C, voit avata suusi ja ystävällisesti pyytää mua siirtämään niitä. D, kaikki järjestyy kyllä. Mikähän siinä on, että ei? Ei muiden ihmisten tavaroihin kosketa. Ainakin minä opetan lapsiani niin. Yksinkertaisesti ei. Enkä nyt toivo mitään maanittelua, vaan ihan reipasta kysymystä "anteeksi, voisitko siirtää näitä, ovat vähän tiellä." Voin. End of story. Mutta nyt jäinkin vain suutuspäissäni kaivelemaan kamoja, onko kaikki tallessa vai mitäs vitalista....

4) Istun bussissa ja se laukku on siinä viereisellä penkillä. No täti tulee...kävelee...lähestyy...ja istuu mun laukun päälle!!! Sanomatta sanaakaan. Siinähän sitten kiskot sitä halvatun kallista (jepjep) laukkuas ja muussaantuneita eväitäs jonku norsun alta joka istuu sitkeessä ku täi päässä. Ei jumalauti! A-VAA se **tun leipäläpi, kaikesta selvitään kyllä, ilman pahaa mieltä, puhumalla.

5) Pakkaan lapsia autoon takapenkille. Noh, kaikkihan tuon tietää, että siinä saattaa kestää, kun pujottelet niitä turvavöitä kolosta, jos toisesta. Ja ovea pidät tietty mahdollisimman auki, että mahut ahtereines siinä hääräämään. Noh. Yhtäkkiä kuuluu kopaus takaa. Kurkistan yli olan ja siellähän on närkästyneen oloinen herra, avannut oman autonsa oven ja kopauttanut sillä mun auton ovea. WTF?!?! Irroitan juuri viittä vaille valmiina olevat vyöt ja nousen seisomaan auton viereen. Ei sanaakaan. Pakkaa oman autonsa, juuri siitä ovesta, jonka on nyt saanut auki, kun minä olen sulkenut omaani, kun olen lapsen köyttämisen jättänyt kesken. Tuijotan hämmentyneenä, odotan. Ei katso päin, eikä edelleenkään sano mitään. Siinä se kehtaa olla, jopa loukkaantuneen näkösenä. Ja sitten ajaa tiehensä, muina miehinä. Ei vit! Sähän kopautit mun autoa!!!!

6) Sit on tää valittaminen, ilmeisesti vaan valittamisen ilosta. Silloin avataan suu, jotta saa poistua paikalta kaltoinkohdeltuna marttyyrina. Tätä ei voi varmaan ees tän selvemmin selittää: "Tarjoilija!"    Niin?    "Tää kahvi on kylmää."     Oh, olen pahoillani, laitetaanko uusi lämmin?     "No ei tarvi, ENÄÄ."     Jes!

7) Ah, meinas jäädä! Kaupassa kassalla, ollaan jo pakkaamassa kamoja. Meidän kärryt siinä vähän vinksin vonksin, kun pitää niitä kasseja nostaa sinne kärryyn. Jonossa seuraavana ollut maksaa vasta juuri omiaan ja samalla sanoo: "..mut me ei kyl nyt saada noit meidän ostoksia..." (viitaten tietysti siihen, että meidän kärryt on siinä niiden ostosten puolella siinä pakkaustiskillä.) Uuuuuuuuu! Te ette ikinä tuu saamaan teidän ostoksia, koska me aiotaan nyt jäädä tähän, vaikka meidän ostokset on jo pakattu!!! Hähää! Meist on kiva hengaa tääl kahen muksun kans, tääl kaupassa, just parasta! Ehei, veikkonen, et tuu samaa ostoksias, voit kyl katella niitä sieltä... *REPS* Niinku oikeesti? Viittitki sanoo ääneen tommosta?

 

Näitä saattaa joskus tulla lisää, harvinaisen yleistä tämmönen idiotismi.

Hetken sulateltuani blogin paluuta elämääni, päätin nyt kuitenkin vielä tälle päivälle nillittää vähän lissää. Aiheitahan mulla riittää, mutta aattelin nyt kumminki, että let´s get back to the basics. 

Onko siis olemassa mitään nolompaa, kun roskien heittely pitkin maita?!? Kysynpähän vaan. Se on kumma että aikuiset ihmiset ei voi laittaa roskia roskiin ja kertoa siitä lapsilleen, miten jätskipapereiden tms. kräpin kanssa kuuluu toimia. Ei, kun vippaan tästä sen tähän maahan. Siihen vaan. Lapsetkin tekee tätä ja vanhemmat ei sano mitään. Eikä kukaan muukaan ympärillä oleva?!? Roskis parin metrin päässä. Voitte uskoa, että itsehän oon jo muutamaa vatipäätä asiasta valistanu, enkä luonnollisesti aio lopettaa sitä tähän. Miten voi olla niin pelle, välinpitämätön tai vaan suorastaan niin tyhmä, että jättää roskat niinko koira kakkansa mättäälle? Mä en tajuu-uu-uu. 

Siinä on sitten kiva omalle muksulle kimittää, että roskathan kuuluu viedä roskiin, ku porukat heittelee shittiä olan yli tuolla kylillä. Eissaaa...minun omapieniihanarakkauspakkauskullannuppusenikin tietää, mihin roskat kuulluu laittaa. Ja sen, että roska-autohan se sitten ne sieltä vie loppujen lopuksi. Poika kyselee multa sitten tuolla raiteilla, että kuka on tehny "töllöntemppua" ku maassa on roskia. Kaikki ei näemmä tunne tätä kiitettävän hyvin toimivaa jätehuoltoa, joka meillä täällä Suomessa on. Vai kuvitteleeko nää pässiaivot sitten, että se jätehuolto pelaa niin hyvin, ettei sen oo väliä, mihkä ne roskansa heittää, tai että ne keräilis niitä roskia tuolta pitkin katuja? Tai että joku siivooja ois jotenki iloinen, ku on tekemistä ja kräppiä mitä siivota, ku aamutuimaan sitä metroasemaa nuohoo...? ...vai miten se logiikka siinä taustalla menee?

On toki myönnettävä, että semmosiakin paikkoja tässäkin tuppukylässä on, mihin muutaman lisäroden toivoisin. Kun sitä koirankakka pussillista ei oo niin miellyttävä roudata ainakaan hirveen montaa kilometriä. Olenpa itsekin varsin turhautunut joskus, juurikin tästä koirankakkeliin liittyvästä syystä, mutta erityisesti siitä, että kaikki ei niitä todellakaan kerää (aiheuttaen näin pahaa mainetta kaikille koiranomistajille-tietysti.) Eipä silti oo tullu mieleen vippaa pussia sitten tuohon polun varteen. Tai tosiaan jättää kakkelberi ihan niille sijoille, mihin koira sen päättää kikertää, kyllä mä ne pussitan. (Ja pian rupean myös postittamaan ha-haa! No ei vainensa.) Ihan vaan koska mun omatkin muksut noita pusikoita nuohoo. Toivonpahan vaan, että what goes around-comes around ja kaikki kakkamiinojen jättäjät saavat ansiosa mukaan.

Parhaita on nää, jotka tiputtaa roskat ikkunasta ulos. Oon tänkin pari kertaa nähny, ihan kotikulmilla. Näillä ihmisillä on usein kaikki ikkunat peitelty huivein, rievuin, matoin, laudeliinoin ja tiskirätein, mitä ikinä nyt voi ikkunan peittämiseen käyttääkään. Ja sieltä, suojan takaa, vipataan ikkunasta roskat pihalle. Siitä vaan, noin *vips*, kas, problem solved! Onko ahteri niin painava, ettei voi sitä nostaa ja viedä niitä karkkipapereita roskiin, juu, tarkoitan ihan sinne mahdollisesti toiseen huoneeseen? Voihan niitä hetken vaikka kerätä ja viedä sitten isomman satsin kerralla, et jos askelmittari meinaa mennä sekasin liika-askelista? 

Hauska yksityiskohta on sitten vielä nämä ihmiset, jotka jättää roskat siihen roskiksen päälle. Ei sinne sisään, vaan siihen päälle. Noh...noh. En jaksa enää siitä, kaikki varmaan ymmärsi postauksen pointin.

 

Oli tuossa pieni käyttökatko ja siksipä julkaisut nurinkurisesti, sisältö kuitenkin pysyi. Tästä etiäpäin jatkunee kivasti. Näin. Kiitos ylläpidolle asian hoidosta, Eerolle peukkuu!